Päästä irti ikävästä

Milloin on aika päästää irti ikävästä tavarasta? Silloin, kun se selvästi haittaa, on helppo vastaus, mutta kun sitä haittaa ei välttämättä kovin helposti huomaa.

Syyt säilyttää tavaraa ovat aivan hyviä, kuten se, että on ihan kivaa, kun on runsaasti kivoja tavaroita. Niitä on mukava katsella, ja jopa pelkkä omistaminen voi olla hyvinkin miellyttävää. Mutta voi käydä niin, että ajan oloon runsaus muuttuukin kivasta ahdistavaksi. Hiljaista muutosta voi olla vaikea huomata, asiaa pitää ehkä aivan tahallaan ajatella. Marie Kondon menetelmän mukaan vaikka ottaa tavara käteen ja kysyä itseltään, tuottaako tämä vielä iloa? Jos vastaus on ei, sano tavaralle kiitos ja hei hei.

Tai, kun on ajatellut, että näistä lankakeristä tai kangastilkuista tai ihan mistä vain harrastusmateriaaleista vielä joskus teen jotain kivaa. Jossakin vaiheessa ajatus voi kääntyä muotoon: näistä pitäisi tehdä jotain, tai, että näistä olisi jo pitänyt tehdä jotain. Silloin odottamassa ei olekaan mitään hauskaa harrastusta, vaan ikävä velvollisuus. On aika päästää irti.

Tai, kun ajatus perityistä tai lahjaksi saaduista kauniista tavaroista muuttuukin muotoon: elän museossa, jonka esineet on valinnut joku muu, on aika päästää irti.

Tai, kun varalta säilytetyt koneet ja laitteet vanhenevat käsiin, eivätkä enää kävisi käyttötarkoitukseensa, on aika päästää irti.

Tai yksinkertaisesti, kun rakkaasta tuli raskas. Ajat, tarpeet ja mieltymykset muuttuvat, eikä menneeseen tarvitse jäädä tavaroistaan kiinni.

***

Mainokset

Oulu – melekeen

Oulu – Capital of Northern Scandinavia. – Oulun kaupunki

Oulu kaipaa uutta slogania tai mottoa. Minusta osuva olisi Oulu – melekeen. Ainakin, kun tuolla ulkona jäällä ja sohjolla liukastelee. Sohjoahan ei voi aurata, siis se jätetään jäätymään kokkareiksi. On se melekeen aurattu, kun on joskus aurattu. Risteyksistä riittää, kun aurataan vain yksi kulkusuunta. Ei se haittaa, jos joka suuntaan ei pääsekään. Parannetun nelostien meluaitana on silloilla lasiseinät, paitsi että kevyenliikenteen alikulun kohdalta ne otettiin pois. Kivasti aurataan sitten lumet alikulkijoiden riesaksi. Melekeen onnistui sekin. Kuten uusi kevyenliikenteen silta nelostien yli – se kun on kaarella, niin sitä ei osaa auraaja aurata. Superpyörätie, pah. Miksi sen sillan muuten pitää olla mäki? Alamäen alla liikennevalot kummassakin suunnassa. Melekeen mielekkäästi suunniteltu, ja toteutettu. Oman taloyhtiön pihalla hiekoittaja saa hiekan osumaan melekeen siihen, mistä kuljetaan. Ja niin edelleen. Oulu – Capital of No Winter Maintenance.

Joskus näitä harmitellessani mietin, miten ihmiset päästävät käsistään melekeen hyvin tehtyä, varsinkin kun on kyse toisten ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Itselle hutaisten tehty on aina keskeneräinen ja vaivaa. Missä on ammattiylpeys ja hyvä mieli hyvin tehdystä työstä? Toisaalta ammattijärjestäjänä tiedän hyvin senkin, että täydellisyydentavoittelu voi suorastaan sairastuttaa. Kohtuus, sopiva, riittävän hyvä, missä ne ovat? Jokaisella on varmasti oma mielipide siitä, milloin oma työ on tehty riittävän hyvin. Ajankohtainen keskustelu hoitoalan vaikeuksista kertoo ainakin sen, että vaikka itse haluaisi tehdä paremmin, aina ei asiaan voi itse vaikuttaa. Se kuulostaa kamalalta ja uuvuttavalta.

***

Rauhoittumispaikka

Meistä suurimmalle osalle kiire on vain tapa sanoa, että olemme kaiken tekemisen lamauttamia. – Ryder Carroll

Missä on sinun tyynten ajatusten paikkasi? Minulle se on hautausmaa. En ajattele siellä kuolemaa tai poisnukkuneita, vaan – niin, enpä ajattele siellä juuri mitään.

Hautausmaalla kaikki kiireeni ja ”pitäis” ajatukset unohtuvat. (Paitsi jos siellä hyörii ruohonleikkaajia tai lumenauraajia – heti on tunnelma pilalla.) Miksi rauhoittumispaikka on tarpeen? Koska fyysisen välimatkan päästä, pois tavallisista arkiympyröistä, on helpompi olla välimatkan päässä myös omista ajatuksistaankin. Uusi maisema tuo uutta näkökulmaa myös päänsisäiseen maisemaan.

Omassa rauhan paikassa voi käydä pienellä lomalla, huokaamassa ja latautumassa. On aivan oikein ja suorastaan välttämätöntä pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta, ja sen voi aloittaa jo ennen kuin lääkäri määrää.

***

Kaikki on tässä ja nyt, kaikki on jo

Todellinen tutkimusmatka ei ole uusien maisemien etsimistä vaan uusin silmin katsomista. – Marcel Proust

Miltä kuulostaisi, jos yhtäkkiä pitäisikin tyytyä siihen, mitä on jo? Iskisikö kamala hätä? Lapsi sisimmässä alkaisi huutaa, että minulle, minulle, lisää, lisää! Kyllä, varmaankin.

Hetken päästä aikuisen ääni voisi varovasti kuiskata, että onhan tuota jo, aika lailla. Mitähän kaikkea sitä oikeastaan onkin jo?

Välillä voi pitää shop-at-home -päivän. Jos olisinkin kaupassa, ja kaikki nämä tavarat olisivat myytävänä, ostaisinko? Toisinko kotiini? Olisiko kaikki niin arvokasta, ihan millä mittarilla tahansa arvioituna, että ansaitsisi paikan, tilaa, kotonani?

Toinen näkökulma tai harjoitus on kirjoittaa itselle lista tavaroista, joita ei koskaan tarvitse ostaa lisää. Löytyykö sellaisia tavaroita? Jos löytyy, koetko hoksaamisen hetkellä pienen vapautumisen tunteen?

***

Oman elämän tärkeistäjä

Joka on järkevä, sopeutuu olosuhteisiin ympärillään. Joka toimii järjenvastaisesti, sopeuttaa olosuhteet itseensä. Kaikki edistys on kiinni jälkimmäisestä. – Georg Bernard Shaw

Mikä on elämässä tärkeää, hyödyllistä, tarpeellista, hyvää ja kaunista? – Sitä lisää, tietysti! Mikä on ikävää, ahdistavaa, stressaavaa, turhaa? – Sitä vähemmän, tietysti.

Erottelua voi harjoitella pienesti, koko elämää ei tarvitse rysäyttää kerralla uuteen kuosiin, jos se ei tunnu hyvältä. Tärkeää on kuulostella, mistä irti päästämisen ilo löytyy.

Pakollisen erottaminen siitä, mistä voi päästä eroon, voi olla vaikeampaa kuin luulisi. Omia ajatuksia pitää ehkä tutkia kriittisiesti ja armottomasti, ja se voi olla pelottavaa. Tykkään – en tykkää.

”Vähän hankalista” asioista irti päästäminen voi tuottaa isomman ilon kuin miltä vaiva tuntui, siis rohkeasti eteenpäin! Kannatan sitä, että aina kun voi johonkin vaikuttaa, sen tekee. Itse päättäminen lisää hallinnan tunnetta ja juuri se voi olla paljouden keskellä kadoksissa. Sekin on muuten oma päätös, jos päättää, että en nyt päätä tästä asiasta yhtään mitään, tai että annan jonkun toisen päättää. Epävarmuus ja mielessään asioihin palaaminen, tai vaikka sata kertaa saman asian näkeminen joka päivä, tekevät pienistäkin asioista raskaita.

Päätösten ja valintojen tekeminen on voimaannuttavaa, mutta kohtuus kaikessa – se voi olla myös raskasta ja väsyttävää.

***

Ookkonää rohomunnu? Tarvikkonää orkaniseeraajaa?

eli mitä ammattijärjestäjä on ouluksi


Onko komerot kukkurillaan, ahistaako annakkaa? Ekkönää löyvä mittään tai kerkiä mittään? Tunkeeko tilipehööriä ja touhua ovista ja akkunoista?


Se voi tuntua ylivoimaselta alottaa elikkä loppuunsaattaa suurempi tai pienempi raivausrojekti tai rosessi. Elä huoli. Jos nää oot siinä mielentilasa, että saattasit raskia jostaki luopua tai tarvit uutta rotia olemisseen, se riittää komiasti alakuun. Oornkinkimaakari auttaa etiäppäin. Otamma aarteet talteen, hävitämmä muut, niinku sinun mielestä nokko on, ja etimmä yhesä parreimman järijestyksen. Hoppu ja hosu loppuu. Saat tillaa ja ilua elämään.


Minennoo siivooja. Minen tee pisnestä sinun tavaroillas eikä raijaa niitä Ruskoon. Enkä huutele sinun asioistas kenellekkään tai lattaa kuvia huushollistas sommeen.

Tilaa elämälle ja ilolle. — Suomen ammattijärjestäjät ry.