Tavarasuhteesta ja iästä

20

Parikymppisenä tavaran hankinta on vielä tärkeää ja mukavaa, kun ei ole paljoa, niin uuden saaminen on jännää. Itsenäistyminen ja omaan kotiin muuttaminen usein tarkoittavat hyviä tilaisuuksia hankkia ensimmäisiä omia isoja juttuja. Sänky. Pöytä. Astiasto. Vuodevaatearsenaali. Samalla voi olla myös niin, että ensimmäistä kertaa joutuu päättämään aivan oudoistakin tavara-aiheisista asioista aivan itse. Voi valintojen maailma! Tehdäkö kuten kotona ennen, vai valitako uusi, ehkä ekologisempi tai muuten vaihtoehtoinen tapa kuluttaa ja hankkia tavaroita? Samalla on myös mahdollisuus luopua omista lapsuuden tavaroistaan, jotka ehkä tuntuvat nyt noloilta.

30

Kolmikymppisenä on aika etsiä itseään. Kuka minä todella olen, olenko menossa oikeaan suuntaan, onko tämä todella sitä, mitä haluan? Ammatti voi vaihtua tässä iässä, ehkä on lasten aika. Moni katsoo tässä kohden taaksepäin sukupolvienkin ylitse – tutustutaan isovanhempiin tai tehdään sukututkimusta. Tavaroiden suhteen voi koko homma mennä aivan uusiksi. Nuoruuden koti ja tavarat eivät enää miellytäkään aikuistunutta silmää. Tai sitten vanhat tavarat, joko omat tai sukulaisten, jotka kertovat tarinoita juurista ja ylisukupolvisesta identiteetistä, tulevat tärkeiksi. Tällöin myös oman lapsuuden tavarat voivat olla nostalgisia ja tulla uudestaan osaksi elämää.

40

Nelikymppistä voi alkaa tavara vaivata. Siitä on oikeasti vaivaa. Sitä pitää hankkia, huoltaa ja siitä eroon pääseminen käy koko ajan hankalammaksi. Ehkä on tullut kokeiltua useampaakin sisustustyyliä ja harrastetta tai omaa ja perheen tavaraa vain jotenkin näyttää olevan joka paikassa – turhan päiten. Mikä on oikeasti tärkeää? Ehkä ei-materiaaliset asiat nousevat tärkeysasteikolla ja osasta tavaraa on mukava luopua.

50, 60, 70 ?

Jaa-a, nähtäväksi jää, mitä vaiheita tavarasuhteessa on tulossa. Voin kuvitella, että luopumista vähän pakonkin edessä, kun ei jaksa siivota, ei yletä ylähyllylle tai jaksa kontata nurkissa, tai tarpeet kerta kaikkiaan muuttuvat iän karttuessa.

Tavarasuhde muuttuu elämän edetessä. Ehkä olisi hyvä tiedostaa asia jossain välissä, tiedostaa se, että tavarat kantavat mukanaan toiveitamme ja muistojamme. Ja että me voimme itse valita, mitä niistä haluamme ja suostumme päivästä toiseen katselemaan kotonamme. Tavarat puhuvat hiljaa meille, mikä sulosointuja suksutellen, mikä ikävästi motkottaen. Noh, oikeasti siellä puhuu oma sisimpämme, mutta tavarat ovat konkreettisia manifesteja tuolle sisäiselle puheellemme. Ja tavaranhallinta on yksi tapa käydä keskustelua itsensä kanssa.

***

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s