Kaikenlaisten karsintaoperaatioiden ja kartoitusten sijaan joskus on mukavampi keskittyä hyvään. Ja senhän ei tarvitse olla yhtään tylsää!
Pari harjoitusta: Mitä pakkaisit kotona matkaan, jos olisi vain viisi minuuttia aikaa (ennen kuin talo palaa)? Tai jos olisi vain viisi minuuttia aikaa soitella rakkaimmille ihmisille (ennen kuin puhelimet lakkaavat toimimasta), kenelle rimpauttaisit? Ja miksi? Näidenkin harjoitusten kautta päästään syihin säilyttää (ja olla säilyttämättä). Kun noita syitä pohtii, voi alkaa ahistaa.
Mitä kestävämmille syille säilyttäminen perustuu, sitä onnellisemmaksi itsensä tuntee ja sitä lujemmin valinnoistaan pystyy pitämään kiinni. Jos perusteet ontuvat, ei olokaan oikeasti ole kummoinen. Harjoituksen aikarajaus on yksinkertainen ja hyvin epätieteellinen tapa, ja se toimii.
No, pitääkö sitten heivata mäkeen kaikki se, mitä ei viiteen minuuttiinsa saanut mahtumaan? Ei, jos se ahistaa enemmän kuin onnellistaa. Ei, jos siitä on kestämättömiä seurauksia. Tarkoitushan on keskittyä hyvään – siis ohjata aikaa ja huomiota noihin oman elämän timantteihin. Ja keskittyä todella nauttimaan, kun niiden äärelle pääsee.
Aina ei voi olla ihanaa ja onnellista, välillä on tylsää, raskasta ja tuskaisaa. Välillä on vuoritolkulla velvollisuuksia ja valinnanmahdottomuuksia – elämä on. Mutta niin ovat ne timantitkin, vaikka välillä poissa silmistä ja käden ulottuvilta. Ota pienen pieni timanttihetki, palauta mieleesi jotain tärkeimmistäsi, kun tuntuu kurjalta. Vaihda vaikka maisemaa johonkin aurinkoiseen ympäristöön josta sinulla on rakkaita muistoja – ja lämmitä sydäntäsi. On se, vaikka ei juuri tässä ja nyt, niin on se kuitenkin. Ja taas jaksaa vähän eteenpäin!
Mistä minä en ainakaan luovu? En kerro. Sinunkin timanttisi ovat sinun ikiomiasi, eikä niihin ole muilla nokan koputtamista.
***
Tilavalta 