Tämä aihe kypsyi (!) mielessä sateisessa, loskaisessa ja harmaassa helmikuussa. Karkauspäivänä sentään taivaalla näkyi ”se outo valoilmiö” ja ilmassa leijui timanttipölyä. Lumi. Valo. Ilo!
No mutta. Mistä sitä silloin ilonsa repii, kun maisema on ankeuttajien jäljiltä? Ja sitä maan harmautta on pakko tuijottaa pysyäkseen pystyssä? Onko tuossa nyt jäätä vai jään päällä lunta? Mikä oli hiekoittajan idea, kun tuohon kesken kaiken lopetti? Taivasta ei maasta erota. Niska köyryssä, polvet koukussa, mieli maassa saa raahustaa. Harmaa kaikkine sävyineen on kaunis väri, mutta liika on liikaa. Plääh.
Tuntevatkohan eläimet ankeutta harmaassa litsis-lätsis -maailmassa? Muuten niiden elämä taitaa olla intensiivisempää kuin omani. Kun jotain tapahtuu, heti on sata lasissa. Kun touhu loppuu, olla rötkötetään tyytyväisinä huolta vailla, jos vain olosuhteet sallivat. Ainakin kotisohvalla on lemmikin turvallista uinua.
Se pointti tässä on kontrasti. Harmaassa ei ole kontrastia, eikä tasaisessa harmaassa jurnuttamisessa tai raahustamisessa. Täysillä menemisen tai tekemisen ja totaalisen lepäämisen välillä on kontrastia. Luulen, että eläimet hankkivat itselleen tuota kontrastia aivan luonnostaan, ja että mekin voisimme sitä lisäämällä lisätä omaa hyvinvointiamme.
Siis, kun tehdään, tehdään koko sydämellä ja keskittyen. Kun levätään, tehdään sekin täysillä, huoletta, ilman pitäis-pitäis-pitäis… Jos on tylsää eikä viitsi millekään alkaa, reilusti vain päikkäreille. Parikymmentä minuuttia ärsykkeetöntä lepoa, kierrokset nollaan, ja voi olla aivan eri määrä virtaa taas käytössä. Suosittelen.
Oman kodin ulkopuoliseen maisemaan kontrastia on hankala lisätä, mutta minä kokeilin lisätä sitä päivän ja yön välille seinien sisäpuolella. Eli, illalla pari tuntia ennen nukkumaanmenoa valoja vähemmäksi, yöllä täysi pimeys ja aamulla kellon soidessa lukseja ja luumeneita silmille. Toimii! Nukahdan pikemmin, herään helpommin, eikä koko päivä mene harmaassa tokkurassa. Sisäinen kelloni taitaa olla mielissään, kun ei enää tarvitse arpoa meneillään olevaa vuorokaudenaikaa.
Eli: kontrastia ja intensiteettiä voi itse lisätä, jos luontoemo ei sitä valmiiksi tarjoile. Tai voisikohan tylsää ja harmaatakin olla jotenkin täysillä? Hmm.
***