Syyskuu

Kaikenlaisia esteitä elämässä, kyllä. Tänä kesänä Oulun kaupunki urakoitsijoineen ja ali-ali-ali-mitälienee-urakoitisijoineen on kaivanut mahtavan määrän monttuja, rooppeja, raappeita ja pystyttänyt kaikenlaista aitaa ja kulkuestettä minun arkisille asiointimatkoilleni. Kokeilen tässä purkaa harmistustani rakentavasti.

Kuopan kaivaminen näyttää olevan helppoa ja nopeaa. Yleensä en edes tiedä, milloin se tapahtuu. Ehkä yöllä? Joskus viitteitä tulevista kaivannoista näkyy erivärisinä spraymaalijuovina asvaltilla. Mutta siinä kaikki. Huomisaamuna yhtäkkiä vaan tästä ei pääse.

Sen kaivetun täyttämiseen sitten meneekin paaaaljon kauemmin. Teräväreunaiset asvalttihaavat ammottavat rosoista kivikkoa, eikä kukaan tule laastarin kanssa, ei tänään, eikä tänään, eikä tänäänkään. Joskus ehtii sataa lumi…

Välillä aukileen yli vie tilapäinen silta. Siinä on vähän reikiä ja väylä on kovin kapea. Vähän hirvittää kulkea. Ja ne kiertotiet! Joskus ne on jopa merkitty, oikein kartan kanssa: tästä, mene, niin pääset – jonnekin. Useinkaan mitään opastusta ei ole. Menet sinne mihin pääsee, ja ehkä tulet johonkin.

Niin kuin elämässä yleensä… 🙂

Tuliko stoppi eteen? Hetkeksi jos toiseksikin voi olla hyvä pysähtyä miettimään, mihin tie vie. Anna muiden ajella pahki toisiinsa, kun eivät katso mihin ovat menossa, luuri kädessä ja kuulokkeet korvilla.

Jos olet tippunut kuoppaan, tule pois sieltä. Saa tulla. Saa kääntyä. Mikä on umpikuja ruotsiksi? Uudelleenkääntymistie. Toppen! Jokaisella on toivottavasti tarpeeksi, muttei liikaa, merkityksellisiä rooppeja kaivettavana ja rööristöjä asenneltavana, että elämä pysyy mielenkiintoisena, lähipiiri lämpimänä ja oman elämänsä työhenkilö saa onnistumisen elämyksiä. Sinä itse määrität, mikä on sopivasti oikeaa, hyvää ja kaunista sinulle. Älä rääkkää itseäsi tärviölle. Tien teossa voi tarvita apua, ja sitä voi antaa toiselle.

Elämä ei mene aina tasaista suoraa. Vaikka sellaisen elämän olisi itselleen suunnitellut, aina tulee joku tampio ja tekee vasiten ylimääräistä vaivaa. Mäkilähdöt ovat haastavia, mutta niihinkin oppii, kyllä! Tulee tietöitä, nimismiehen kiharoilla olevia sorateitä ja pitkospuita suolla. Elämä pakottaa välillä tuntemattomaan – mutta sielläkin pärjää! Vauhti tappaa, ei matka, sanotaan. Sivupolku, oikopolku, kiertotie – mistä sen etukäteen tietää, onko se sittenkin parempi kulkea kuin se tie, jonka olet ehkä kauan sitten valinnut. Ehkä se vie Seikkailuun? Nauti matkasta, maisemista ja mustikoista. Pienellä metsäpolulla on suojassa tuulelta…

* * *

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s