Kesälomakalenteri

No voi herttinen sentään, eikö sitä edes kesäloman ajaksi voisi heittää kalenteria menemään?

Hyvä, jos voi, mutta sitten on näitä tyyppejä, jotka eivät oikeastaan osaa lomailla, jos sitä ei erikseen kalenterissa lue. Toinen ihmistyyppi, jolle luulen kesälomakalenterista olevan hyötyä, on lapsiperheelliset.

Kalenteri on avuksi, sillä pitäähän sitä loma-aikaakin jotenkin pystyä hahmottamaan. Varsinkin lapselle, jolla ei pysy monta monikerroksista asiaa yhtä aikaa mielessä (eikä aikuistenkaan ole ihan pakko tämän vuoksi pinnistellä), visuaalinen esitys vaikkapa jääkaapin ovessa on apu hahmottamiselle. Tai voihan se kesälomakalenteri olla vaikka älypuhelimessa perheen kesken jaettu sähköinen kalenteri.

Mitä kesälomakalenterissa sitten voisi olla? Esimerkiksi harrastukset, kotityöt, puutarhanhoitorupeamat, grillijuhlat, sukulaisvierailut, vanhempien työssäkäynnit ja kotonaolot sekä lomamatkat. Milloin on perheen yhteistä aikaa, ruoka-ajat, kotiintuloajat, milloin on ihan omaa aikaa, ja milloin on ylisuorittajan ”pakkolomaa”. Joutenolo on edellytys palautumiselle ja luovalle ajattelulle. Sininen hetki riippumatossa on siis oman hyvinvoinnin edistämistä ja itsestä huolehtimista, ei laiskottelua!

Kun kalenteri laaditaan yhdessä, menemisistä ja tulemisista keskustellaan yhdessä, kun jokainen osallistuu, se tulee mielekkääksi ja omaksi. Osallistumisen kokemus on tärkeä ja voimaannuttava – tulen kuulluksi ja tarpeeni tulevat huomioiduiksi. Lisäksi kalenterista näkee, missä joku on, ilman että tarvitsee huolestua ja huolehtia. Vanhemmuuttaan ja rakkauttaan lähimpiinsä voi varmasti osoittaa muutenkin kuin jatkuvasti puhelimella pommittamalla ja paikkatietoja ja aikatauluja kyselemällä. Kyttäämättä jättämisellä voi antaa vastuuta yhdessä sovittujen asioiden ja aikataulujen noudattamisesta ja osoittaa luottamusta. Sovitusti toimimisesta voi sitten hyvillä mielin kiittää.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat perusturvallisuus, yhteenkuuluvuus, itsenäisyys, arvostus, kohtuulliset rajat ja itsensä toteuttaminen. Nämä mielessä pitäen voi suunnitella tasapainoista kesälomaa itselleen ja perheelleen, ja kirjata se näkyvään muotoon kesälomakalenteriksi.

***

Tavarasuhteesta ja iästä

20

Parikymppisenä tavaran hankinta on vielä tärkeää ja mukavaa, kun ei ole paljoa, niin uuden saaminen on jännää. Itsenäistyminen ja omaan kotiin muuttaminen usein tarkoittavat hyviä tilaisuuksia hankkia ensimmäisiä omia isoja juttuja. Sänky. Pöytä. Astiasto. Vuodevaatearsenaali. Samalla voi olla myös niin, että ensimmäistä kertaa joutuu päättämään aivan oudoistakin tavara-aiheisista asioista aivan itse. Voi valintojen maailma! Tehdäkö kuten kotona ennen, vai valitako uusi, ehkä ekologisempi tai muuten vaihtoehtoinen tapa kuluttaa ja hankkia tavaroita? Samalla on myös mahdollisuus luopua omista lapsuuden tavaroistaan, jotka ehkä tuntuvat nyt noloilta.

30

Kolmikymppisenä on aika etsiä itseään. Kuka minä todella olen, olenko menossa oikeaan suuntaan, onko tämä todella sitä, mitä haluan? Ammatti voi vaihtua tässä iässä, ehkä on lasten aika. Moni katsoo tässä kohden taaksepäin sukupolvienkin ylitse – tutustutaan isovanhempiin tai tehdään sukututkimusta. Tavaroiden suhteen voi koko homma mennä aivan uusiksi. Nuoruuden koti ja tavarat eivät enää miellytäkään aikuistunutta silmää. Tai sitten vanhat tavarat, joko omat tai sukulaisten, jotka kertovat tarinoita juurista ja ylisukupolvisesta identiteetistä, tulevat tärkeiksi. Tällöin myös oman lapsuuden tavarat voivat olla nostalgisia ja tulla uudestaan osaksi elämää.

40

Nelikymppistä voi alkaa tavara vaivata. Siitä on oikeasti vaivaa. Sitä pitää hankkia, huoltaa ja siitä eroon pääseminen käy koko ajan hankalammaksi. Ehkä on tullut kokeiltua useampaakin sisustustyyliä ja harrastetta tai omaa ja perheen tavaraa vain jotenkin näyttää olevan joka paikassa – turhan päiten. Mikä on oikeasti tärkeää? Ehkä ei-materiaaliset asiat nousevat tärkeysasteikolla ja osasta tavaraa on mukava luopua.

50, 60, 70 ?

Jaa-a, nähtäväksi jää, mitä vaiheita tavarasuhteessa on tulossa. Voin kuvitella, että luopumista vähän pakonkin edessä, kun ei jaksa siivota, ei yletä ylähyllylle tai jaksa kontata nurkissa, tai tarpeet kerta kaikkiaan muuttuvat iän karttuessa.

Tavarasuhde muuttuu elämän edetessä. Ehkä olisi hyvä tiedostaa asia jossain välissä, tiedostaa se, että tavarat kantavat mukanaan toiveitamme ja muistojamme. Ja että me voimme itse valita, mitä niistä haluamme ja suostumme päivästä toiseen katselemaan kotonamme. Tavarat puhuvat hiljaa meille, mikä sulosointuja suksutellen, mikä ikävästi motkottaen. Noh, oikeasti siellä puhuu oma sisimpämme, mutta tavarat ovat konkreettisia manifesteja tuolle sisäiselle puheellemme. Ja tavaranhallinta on yksi tapa käydä keskustelua itsensä kanssa.

***

Järjestyksen ilo

eli miksi vaivautua vähentämään ja järjestämään:

  • vähemmän siivottavaa ja siivouksen edestä siirreltävää
  • löytää mitä etsii suuremmin hakematta
  • kauniit esineet ja miellyttävät muistot saa näkyville
  • selkeys ja tilan tuntu rauhoittaa
  • kodista tarvitsee käyttää pienempi osa säilytystiloiksi
  • onnistumisen ja saavutuksen tunne järjestämisestä lämmittää ja voimaannuttaa
  • pääsee käyttämään itsemääräämisoikeuttaan
  • kehtaa kutsua vieraita kylään tai voi olla ihan ölövinä itsekseen
  • nähty järjestys auttaa ajattelun ja toiminnan järjestymistä
  • aikaa ja vaivaa säästyy mielekkäämpään tekemiseen ja lepoon
  • järjestys on kaunista

ja rakkaan negaationi kautta:

  • ei tarvitse ostaa lisää mööpeleitä tai neliöitä tai vuokrata varastoja tavaran säilöntään
  • tavaravuoret eivät vaadi huomiota ja tekoja olemassaolollaan
  • ei ole tavaraa joka muistuttaa ikävistä menneistä tai tuskastuttaa tulevaisuudenodotuksilla
  • valinnanmahdottomuus ei vaivaa
  • ei tarvitse soimata itseään siivottomuudesta
  • ei tarvitse nalkuttaa muille epäjärjestyksestä
  • ei eksy alkuperäisestä tekemisestään kaaokseen

Nuo edelliset ovat henkilökohtaisia, sisäisiä syitä järjestää kotiinsa järjestystä. Sisäiset syyt ovat aina parempia kuin ulkoiset pakot. Mutta, näin asunnossa asuessa minun kotini ei ole koskaan aivan täysin vain minun, ja elämä helpottuu myös silloin, kun epäjärjestystä ei tarvitse raivata yllätyksenä ja pyytämättä sisälle pyrkivien sähkö-putki-mikälie-huoltotyyppien edestä.

***


Päästä irti ikävästä

Milloin on aika päästää irti ikävästä tavarasta? Silloin, kun se selvästi haittaa, on helppo vastaus, mutta kun sitä haittaa ei välttämättä kovin helposti huomaa.

Syyt säilyttää tavaraa ovat aivan hyviä, kuten se, että on ihan kivaa, kun on runsaasti kivoja tavaroita. Niitä on mukava katsella, ja jopa pelkkä omistaminen voi olla hyvinkin miellyttävää. Mutta voi käydä niin, että ajan oloon runsaus muuttuukin kivasta ahdistavaksi. Hiljaista muutosta voi olla vaikea huomata, asiaa pitää ehkä aivan tahallaan ajatella. Marie Kondon menetelmän mukaan vaikka ottaa tavara käteen ja kysyä itseltään, tuottaako tämä vielä iloa? Jos vastaus on ei, sano tavaralle kiitos ja hei hei.

Tai, kun on ajatellut, että näistä lankakeristä tai kangastilkuista tai ihan mistä vain harrastusmateriaaleista vielä joskus teen jotain kivaa. Jossakin vaiheessa ajatus voi kääntyä muotoon: näistä pitäisi tehdä jotain, tai, että näistä olisi jo pitänyt tehdä jotain. Silloin odottamassa ei olekaan mitään hauskaa harrastusta, vaan ikävä velvollisuus. On aika päästää irti.

Tai, kun ajatus perityistä tai lahjaksi saaduista kauniista tavaroista muuttuukin muotoon: elän museossa, jonka esineet on valinnut joku muu, on aika päästää irti.

Tai, kun varalta säilytetyt koneet ja laitteet vanhenevat käsiin, eivätkä enää kävisi käyttötarkoitukseensa, on aika päästää irti.

Tai yksinkertaisesti, kun rakkaasta tuli raskas. Ajat, tarpeet ja mieltymykset muuttuvat, eikä menneeseen tarvitse jäädä tavaroistaan kiinni.

***

Oulu – melekeen

Oulu – Capital of Northern Scandinavia. – Oulun kaupunki

Oulu kaipaa uutta slogania tai mottoa. Minusta osuva olisi Oulu – melekeen. Ainakin, kun tuolla ulkona jäällä ja sohjolla liukastelee. Sohjoahan ei voi aurata, siis se jätetään jäätymään kokkareiksi. On se melekeen aurattu, kun on joskus aurattu. Risteyksistä riittää, kun aurataan vain yksi kulkusuunta. Ei se haittaa, jos joka suuntaan ei pääsekään. Parannetun nelostien meluaitana on silloilla lasiseinät, paitsi että kevyenliikenteen alikulun kohdalta ne otettiin pois. Kivasti aurataan sitten lumet alikulkijoiden riesaksi. Melekeen onnistui sekin. Kuten uusi kevyenliikenteen silta nelostien yli – se kun on kaarella, niin sitä ei osaa auraaja aurata. Superpyörätie, pah. Miksi sen sillan muuten pitää olla mäki? Alamäen alla liikennevalot kummassakin suunnassa. Melekeen mielekkäästi suunniteltu, ja toteutettu. Oman taloyhtiön pihalla hiekoittaja saa hiekan osumaan melekeen siihen, mistä kuljetaan. Ja niin edelleen. Oulu – Capital of No Winter Maintenance.

Joskus näitä harmitellessani mietin, miten ihmiset päästävät käsistään melekeen hyvin tehtyä, varsinkin kun on kyse toisten ihmisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Itselle hutaisten tehty on aina keskeneräinen ja vaivaa. Missä on ammattiylpeys ja hyvä mieli hyvin tehdystä työstä? Toisaalta ammattijärjestäjänä tiedän hyvin senkin, että täydellisyydentavoittelu voi suorastaan sairastuttaa. Kohtuus, sopiva, riittävän hyvä, missä ne ovat? Jokaisella on varmasti oma mielipide siitä, milloin oma työ on tehty riittävän hyvin. Ajankohtainen keskustelu hoitoalan vaikeuksista kertoo ainakin sen, että vaikka itse haluaisi tehdä paremmin, aina ei asiaan voi itse vaikuttaa. Se kuulostaa kamalalta ja uuvuttavalta.

***

Rauhoittumispaikka

Meistä suurimmalle osalle kiire on vain tapa sanoa, että olemme kaiken tekemisen lamauttamia. – Ryder Carroll

Missä on sinun tyynten ajatusten paikkasi? Minulle se on hautausmaa. En ajattele siellä kuolemaa tai poisnukkuneita, vaan – niin, enpä ajattele siellä juuri mitään.

Hautausmaalla kaikki kiireeni ja ”pitäis” ajatukset unohtuvat. (Paitsi jos siellä hyörii ruohonleikkaajia tai lumenauraajia – heti on tunnelma pilalla.) Miksi rauhoittumispaikka on tarpeen? Koska fyysisen välimatkan päästä, pois tavallisista arkiympyröistä, on helpompi olla välimatkan päässä myös omista ajatuksistaankin. Uusi maisema tuo uutta näkökulmaa myös päänsisäiseen maisemaan.

Omassa rauhan paikassa voi käydä pienellä lomalla, huokaamassa ja latautumassa. On aivan oikein ja suorastaan välttämätöntä pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta, ja sen voi aloittaa jo ennen kuin lääkäri määrää.

***

Kaikki on tässä ja nyt, kaikki on jo

Todellinen tutkimusmatka ei ole uusien maisemien etsimistä vaan uusin silmin katsomista. – Marcel Proust

Miltä kuulostaisi, jos yhtäkkiä pitäisikin tyytyä siihen, mitä on jo? Iskisikö kamala hätä? Lapsi sisimmässä alkaisi huutaa, että minulle, minulle, lisää, lisää! Kyllä, varmaankin.

Hetken päästä aikuisen ääni voisi varovasti kuiskata, että onhan tuota jo, aika lailla. Mitähän kaikkea sitä oikeastaan onkin jo?

Välillä voi pitää shop-at-home -päivän. Jos olisinkin kaupassa, ja kaikki nämä tavarat olisivat myytävänä, ostaisinko? Toisinko kotiini? Olisiko kaikki niin arvokasta, ihan millä mittarilla tahansa arvioituna, että ansaitsisi paikan, tilaa, kotonani?

Toinen näkökulma tai harjoitus on kirjoittaa itselle lista tavaroista, joita ei koskaan tarvitse ostaa lisää. Löytyykö sellaisia tavaroita? Jos löytyy, koetko hoksaamisen hetkellä pienen vapautumisen tunteen?

***

Oman elämän tärkeistäjä

Joka on järkevä, sopeutuu olosuhteisiin ympärillään. Joka toimii järjenvastaisesti, sopeuttaa olosuhteet itseensä. Kaikki edistys on kiinni jälkimmäisestä. – Georg Bernard Shaw

Mikä on elämässä tärkeää, hyödyllistä, tarpeellista, hyvää ja kaunista? – Sitä lisää, tietysti! Mikä on ikävää, ahdistavaa, stressaavaa, turhaa? – Sitä vähemmän, tietysti.

Erottelua voi harjoitella pienesti, koko elämää ei tarvitse rysäyttää kerralla uuteen kuosiin, jos se ei tunnu hyvältä. Tärkeää on kuulostella, mistä irti päästämisen ilo löytyy.

Pakollisen erottaminen siitä, mistä voi päästä eroon, voi olla vaikeampaa kuin luulisi. Omia ajatuksia pitää ehkä tutkia kriittisiesti ja armottomasti, ja se voi olla pelottavaa. Tykkään – en tykkää.

”Vähän hankalista” asioista irti päästäminen voi tuottaa isomman ilon kuin miltä vaiva tuntui, siis rohkeasti eteenpäin! Kannatan sitä, että aina kun voi johonkin vaikuttaa, sen tekee. Itse päättäminen lisää hallinnan tunnetta ja juuri se voi olla paljouden keskellä kadoksissa. Sekin on muuten oma päätös, jos päättää, että en nyt päätä tästä asiasta yhtään mitään, tai että annan jonkun toisen päättää. Epävarmuus ja mielessään asioihin palaaminen, tai vaikka sata kertaa saman asian näkeminen joka päivä, tekevät pienistäkin asioista raskaita.

Päätösten ja valintojen tekeminen on voimaannuttavaa, mutta kohtuus kaikessa – se voi olla myös raskasta ja väsyttävää.

***

Ookkonää rohomunnu? Tarvikkonää orkaniseeraajaa?

eli mitä ammattijärjestäjä on ouluksi


Onko komerot kukkurillaan, ahistaako annakkaa? Ekkönää löyvä mittään tai kerkiä mittään? Tunkeeko tilipehööriä ja touhua ovista ja akkunoista?


Se voi tuntua ylivoimaselta alottaa elikkä loppuunsaattaa suurempi tai pienempi raivausrojekti tai rosessi. Elä huoli. Jos nää oot siinä mielentilasa, että saattasit raskia jostaki luopua tai tarvit uutta rotia olemisseen, se riittää komiasti alakuun. Oornkinkimaakari auttaa etiäppäin. Otamma aarteet talteen, hävitämmä muut, niinku sinun mielestä nokko on, ja etimmä yhesä parreimman järijestyksen. Hoppu ja hosu loppuu. Saat tillaa ja ilua elämään.


Minennoo siivooja. Minen tee pisnestä sinun tavaroillas eikä raijaa niitä Ruskoon. Enkä huutele sinun asioistas kenellekkään tai lattaa kuvia huushollistas sommeen.

Tilaa elämälle ja ilolle. — Suomen ammattijärjestäjät ry.