Sheivataanko vai heivataanko?

Kumpi tapa on parempi, pienentää määrää vai lopettaa kokonaan? – Molempi parempi.

Onko ruutuaikaa helpompi vähentää laittamalla itselle tuntirajoitus, vai eroamalla somesta tai lopettamalla viihdepalvelun tilaus?

Onko tavaraa helpompi vähentää poistamalla epämieluisimmat tai käyttökelvottomimmat, vai nakkaamalla koko ikuisuusprojektimateriaalilaatikko kierrätykseen?

Entäpä päinvastoin, onko liikuntaa helpompi lisätä lisäämällä entisen harrastuksen määrää, vai aloittamalla kokonaan uusi?

Tarvitaanko terveellisemmän ruokavalion noudattamiseen muutoksia lautaselle laitettavien ainesten suhteissa, vai uusi keittokirja tai ennenkokematon raaka-aine?

Kaikki keinot sallittuja, valitse itsellesi mieluisin. Se on hyvä, mikä toimii.

Pienimmän vaivan tietä pääsee pikemmin perille ja säästyy energiaa oleelliseen.

Kyse on myös logiikasta ja tottumuksista, ja joskus omiaan on hyvä tarkastella. Missä kulkee polku aidan matalimpaan kohtaan? Minkä asian eteen näen vaivaa, minkä en?

Viikataanko lakanat pinoon aluslakanat erikseen, pussilakanat omaan pinoon, vai kenties pystyyn? Vai koko kerralla käytettävä setti yhteen?

Silitetäänkö lakanoita, vai saako nukkua ryppyisillä? Silittäminen on yhdelle meditatiivista, toiselle pakkomielle, kolmannelle kyseenalaistamaton tapa, neljännelle turhaa ajanhukkaa ja viidennelle ikävintä mahdollista kotityötä.

Oletko pienen vai suuren muutoksen ihminen? Oma tupa, oma lupa. Tee elämästäsi omannäköinen ja tapainen, niin viihdyt siinä.

Erinomaisen persoonallista alkanutta vuotta!

***

Lahjoja ja läsnäoloa

Tulevana juhla-aikana on (toivottavasti) monta päivää aikaa rentoutua ja juhlia. Juhlakalenterin idea on se, että jokainen saa valita oman mielipuuhansa, jota koko perhe tai puoliso myös toteuttaa päivän tai puoli. Sinkut voivat täyttää juhlakalenterin kaikki päivät omilla lempiasioillaan 🙂 Mitä juhlakalenterissa voisi olla?

YHDESSÄ TEKEMISTÄ – pelaamista, liikkumista – tai vaikka kaivetaan monitoimikone esiin ja hurraamaan ja raakaruokamakeisia leipomaan. Johan leviä Strömsötunnelma keittiöön (eikä palohälytys).

YHDESSÄ KOKEMISTA – räntäsade joulupäivänä, ilotulitus uudenvuodenyönä; jääkiekkopeli, konsertti, Lumiukko – tietysti joulupöydässä yhdessä ateriointi, olivat herkut sitten perinteisiä tai aivan uusia.

YHDESSÄ JAKAMISTA – kokemusten, taitojen, hyväksynnän, ilon – ja tietysti lahjojen. Lahjojen antamisen ja saamisen ilo on osa joulun taikaa. Ilman ilmastosyyllisyyttä tai tavarataivastelua, kun lahjojen hankintavaiheessa on ollut maltti ja harkinta mukana 🙂 – Ja se arvokkain lahjahan on aineeton.

YHDESSÄ LEPÄÄMISTÄ – latautumista, löhöilyä – yhdessäoloa ilman suorituspaineita, odotuksia tai vaatimuksia, kiirettä ja aikatauluja. Jos ei osaa lomalla hellittää, niin milloin sitten?

YHTEISTÄ AIKAA – aikaa muistella menneitä, kiittää, olla ylpeä saavutuksista; aikaa suunnitella seuraavia askelia elämän polulla. Mitä hyvää otetaan menneestä mukaan, mistä luovutaan ja mitä muutetaan? (Sitä voi miettiä sekä tavaran että tapojen suhteen.) Ja varsinkin: aikaa olla juuri nyt, tässä, täydesti läsnä ja riittävänä.

OMAA AIKAA – aikaa vetäytyä työstä, kiireestä, stressistä, tavoitteista. Aikaa omaan hyvinvointiin. Aikaa kuunnella hiljaisuutta. Aikaa kuunnella sydäntään. Aikaa mielenrauhalle.

Rauhallista, riehakasta ja iloista juhla-aikaa!

***

Niukkuusansa

Vähemmän on enemmän, lean is mean, mutta mikä ihmeen niukkusansa?

Se kasvaa, missä huomio on, sekin on tuttua. Mutta entä sitten, kun huomio on jatkuvasti niukkuudessa? Tilan, ajan, kalorien?

Silloin tuosta niukasta resurssista tulee mielessä aika automaattisesti arvokas resurssi, resurssi, joka on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti. No, mikäs siinä? Tulen entistä säästäväisemmäksi resurssin kanssa, käytän sen entistä tarkemmin, ponnistelen enemmän, ahdistun lopun häämöttäessä… no nyt aletaan päästä asiaan.

Kun huomio on tiukasti niukassa, jää kokonaiskuva hahmottumatta. Kun ahdistaa, jää hyvät asiat huomaamatta. Kun ponnistelen tässä ja nyt selviämisessä, en suunnittele pidemmälle.

Ja: kun huomio on menetyksen eli resurssin loppumisessa, se ei ole hyötyjen saavuttamisessa.

Niukkuus kaventaa ajattelua ja keskittää huomion negatiiviseen. Se siinä on huonoa.

Miten estää niukkuusansaan putoaminen? Resurssia on oltava riittävästi, on oltava särkymä- ja yllätysvaraa, puskuria. Tyhjää tilaa kannattaa jättää hyllyyn ja kaappiin, eikä pakata aivan täyteen, vaikka se tuntuisikin ”tehokkaalta”.

Kalenteriin kannattaa jättää tyhjää odottamattomille tapahtumille ja viivästyksille, ettei yhden yllätyksen takia kaadu kovin pitkä dominopalikkajono – ja että jää aikaa hengittää. Silloin on mahdollisuus tehdä huomio: ehdin, mahtuu, onnistuu.

Niin, ja vain puolikkaan pullan syömisestä ei tule lainkaan iloiseksi. Sehän siinä kuitenkin lienee tarkoitus? Sitten kun on iloisin mielin syönyt koko pullan, seuraavaa jaksaa odottaa vähän kauemmin. Kokonaisuus säilyy hallinnassa ja suupielet ylöspäin.

Kun on vähän väljää, ei ahdista.

***

Ajankäytön hallinnan valmennusta tarjolla, olkaa hyvä

Mikähän kellokalle sieltä taas tulee kyttäämään?

Pohdintaa peloista

No, ei mikään. Vaikka yhtenä tehtävänä voikin olla oman ajankäytön tarkka seuranta ja analyysi, en minä sitä tee. Enkä ota kantaa työnteon vauhtiin, sisältöihin tai prioriteetteihin. Asiakas tietää oman työnsä ja oman itsensä, minä tarjoan välineitä noiden ymmärrysten lisäämiseen. Minä kyselen hankalia, tarjoan ajatuksia ja työkaluja ja herättelen motivaatiota; ja yritän valaa uskoa itseen.

Tarkoitus on, että tästä kokonaisuudesta syntyy jokaiselle omaa optimia ajankäyttöä. Omat työn tavoitteet, voimavarat ja resurssit yhteen sovitettuina.

Pelot ovat luonnollisia ja ymmärrettäviä. Kokemukset ovat kamalia, eikä tuosta uudesta vielä mitään tiedä. Niin kauan vastustaa, kun pelottaa.

Kuinka voisin hälventää noita täysin perusteettomiakin pelkoja pärjäämisestä ja arvostelluksi tulemisesta? Entä häpeän ja syyllisyyden tunteita? Pelottelemalla lisää: negatiivinen ajattelu on niiiiiin vahingollista?

Jos tuntee epäonnistuneensa, tulisi miettiä syytä. Jos syyksi katsoo sisäisen, pysyvän, ei-kontrolloitavissa olevan tekijän, esim. luonteenpiirteen, seuraa nöyryytys ja häpeä, lamaantuminen ja avuttomuus. Jos syyn katsoo olevan sisäinen, mutta tilapäinen, epäonnistumista seuraa syyllisyydentunne ja mahdollisuus yrittää uudelleen säilyy. Oikeastaan pieni ero ajatuksissa: ”olen huono” vai ”en jaksanut/osannut/kyennyt” mutta suuri ero vaikutuksessa.

Siis: jos epäonnistuit, älä ota sitä henkilökohtaisesti. Tekevälle sattuu. Seuraavalla kerralla tämä huomioon.

Parasta tietysti, jos syyksi löytyy ulkoinen, tilapäinen ja kontrolloitavissa oleva tekijä: ”homma ei nyt onnistunut, kun materiaali x loppui kesken”. Saa harjoitella omassa elämässä.

Kyllähän niitäkin päiviä on, kun ankaran ponnistelun päätteeksi joutuu toteamaan, että ”mikään ei onnistu”. Kun vaan muistaa jatkaa: ”mutta kaikki järjestyy”.

Miten siis se positiivinen ajattelu? ”Yes you can!” Totta, mutta kuka uskoo, ketä auttaa? Entä: ”Olethan tähänkin asti pärjännyt, ja nyt saat apujakin.” Se ajatus tässä minun hommassani, ajankäytön hallinnan valmennuksessa, on. ”Yes we can”.

Vaikka työtä on tiedossa, se riittää, että teet sen, minkä jaksat ja minkä koet itsellesi mielekkääksi – se riittää, että parhaasi yrität. Enempään ei kukaan pysty, eikä enempää vaadita. Minä ammattijärjestäjänä / ajankäytön hallinnan valmentajana tarjoan omaa osaamistani: ajatuksia ja työkaluja sekä kuuntelen, hoksautan ja tsemppaan, en aseta odotuksia. Perässä ei tule tenttiä. Paitsi tämä pähkinä:

Suoriudutko kuvitteellisten odotusten täyttämättä jättämisestä?

Ajatussolmujen avauspalveluja käytettävissäsi.

***

Kissankello kaulaan, konnankoukku komeroon ja lomalaitumille!

Näin meitä neuvotaan

Tee lomalla jotain aivan muuta. Jos työsi on istumista, nouse ylös ja liiku. Jos työsi on jatkuvaa liikkumista, kokeile löhöilyä.

Jos työsi kuormittaa sinua toisten murheilla, ajattele itseäsi ja pidä hauskaa. Jos työsi on luovaa, ja ammennat siihen itsesi, muista lomalla olla vaatimatta itseltäsi yhtään mitään.

Sekä mielen että kehon on levättävä. Ota mallia lemmikeistä: ne syövät, nukkuvat, lepäilevät ja leikkivät, kun siltä tuntuu. Ja ovat onnellisia.

Toiset meistä lepäävät aktiivisesti tekemällä: puutarhanhoito, urheilu, matkailu ja muut aktiviteetit sopivat heille. Toiset taas lepäävät ja virkistyvät olemalla pitkin ja poikin, tikkua ristiin laittamatta. Ole rehellinen itsellesi, ja sovella juuri sinua lepuuttavaa ja lataavaa lomamoodia. Naapurista ei kannata ottaa mallia, vaan lomaa.

Uppoudu toiseen maailmaan, matkusta nojatuolissa, jos et muuten. Tarkoitus on saada päähän muuta ajateltavaa, uusia elämyksiä, inspiraatiota, uusia muistoja, joilla taas jaksaa. Tai vain zenimäistä rauhaa.

Jos lomasi kuluu rakkaittesi superloman mahdollistamiseen, muonitukseen, kuljetuksiin, organisointiin, ota siitäkin lomaa…

Loma ei ole työasioiden suunnitteluaikaa, täydennyskoulutusta tai rästitöiden tekoaikaa. Liiketoimintasuunnitelmakin joutaa loma-ajaksi hyllylle. Tekemällä työtä, vaikka vain murehtimalla työasioita, varastat aikaa ja jaksamista sekä latautumismahdollisuuden itseltäsi. Jokainen tarvitsee ja ansaitsee leponsa. Pinnistelyyn on varmasti varattu riittävästi aikaa ja (pään sisäisiä) muistuttelijoita ilmankin.

Tee ei-mitään ja hupihauskaa tai rentouttavaa tietoisesti, luvalla ja nauttien. Laita kalenteriisi, jos et muuten usko.

***

Bujo

Bujo – bullet journal on yhdistelmä kalenteria, tehtävälistaa ja muistikirjaa.

Bujon tarkoituksena on auttaa hallitsemaan tekemisiä ja ajankäyttöä sekä helpottaa hahmottamaan erilaisia kokonaisuuksia ja kehityskulkuja. Homma toimii niin, että kun ajatukselle tai aikomukselle antaa kirjallisen tai kuvallisen muodon, se siirtyy pois työmuististia kuormittamasta aivoissa syvempiin, pohtivampiin ja luovempiin osiin. Siis, kirjaamalla asian ylös aloitat automaattisesti luovan ongelmanratkaisuprosessin alitajunnassasi. Ja vitkuttelijoille tiedoksi, kirjaamalla aikomuksen oikeastaan jo aloittaa tekemisen, ihan varkain…

Bujon tarkoitus on myös auttaa erottamaan oleellinen vähemmän tärkestä. Kun kirjaa tehtävälistan paperille, tai älykännykän sovellukseen, näkee konkreettisesti omat aikomuksensa. Kun listaan palaa, voi sitä arvioida uudelleen, että onkohan tuo ja tuo sittenkään niin tärkeää.

Suurten urakoiden tai pitkäaikaisten projektien hahmottaminen ja osittaminen on helpompaa, kun ei yritä pitää kaikkea mielessään, vaan kirjoittaa, aikatauluttaa ja piirtää. Mitä, milloin, kuka. Samalla on pakko huomata realiteetteja: päivässä ei ole 36 tehokasta työtuntia. Sitten voi hyvällä mielellä keskittyä tekemään sitä mitä tekee, eikä harmitella ja stressata kaikkea sitä, mitä ehkä vielä voisi pitää saada tehdyksi.

Kun huolensa kirjaa ylös, ne tulevat kuulluiksi. Sitten niistä on helpompi päästää irti. Kun ilonsa kirjaa ylös, niiden olemassaolosta jää merkki, johon voi palata, jos sattuu unohtumaan. Kun aikomuksensa kirjaa ylös, ne tulevat vähän enemmän tosiksi.

Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa pitää bujoa, paitsi se juuri itselle sopivin tapa! Bujon on alun perin kehittänyt adhd-tyyppi, Ryder Carroll, itselleen arjen avuksi, mutta sittemmin homma on levinnyt käsiin ja nettiin ja kaikenlaista hienoa taiteellista ja sporttista bujoa löytyy. Minusta bujossa hienointa on sen muokattavuus ja joustavuus: saa tehdä ihan omannäköisen ja omiin tarpeisiin vastaavan bujon. Ja koska bujo on ihan oma, eikä sitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa, siihen voi kirjoittaa kuin Rakkaaseen Päiväkirjaan, tai piirtää niin monta prosessikaaviota ja piirakkaa kuin tarve vaatii. Eikä kenelläkään ole mitään sanomista.

Aiheesta lisää: Ryder Carroll: Bullet journal -metodi (2018) ja Miia Pöllänen: Bujoilun voima (2017).

***

Kesälomakalenteri

No voi herttinen sentään, eikö sitä edes kesäloman ajaksi voisi heittää kalenteria menemään?

Hyvä, jos voi, mutta sitten on näitä tyyppejä, jotka eivät oikeastaan osaa lomailla, jos sitä ei erikseen kalenterissa lue. Toinen ihmistyyppi, jolle luulen kesälomakalenterista olevan hyötyä, on lapsiperheelliset.

Kalenteri on avuksi, sillä pitäähän sitä loma-aikaakin jotenkin pystyä hahmottamaan. Varsinkin lapselle, jolla ei pysy monta monikerroksista asiaa yhtä aikaa mielessä (eikä aikuistenkaan ole ihan pakko tämän vuoksi pinnistellä), visuaalinen esitys vaikkapa jääkaapin ovessa on apu hahmottamiselle. Tai voihan se kesälomakalenteri olla vaikka älypuhelimessa perheen kesken jaettu sähköinen kalenteri.

Mitä kesälomakalenterissa sitten voisi olla? Esimerkiksi harrastukset, kotityöt, puutarhanhoitorupeamat, grillijuhlat, sukulaisvierailut, vanhempien työssäkäynnit ja kotonaolot sekä lomamatkat. Milloin on perheen yhteistä aikaa, ruoka-ajat, kotiintuloajat, milloin on ihan omaa aikaa, ja milloin on ylisuorittajan ”pakkolomaa”. Joutenolo on edellytys palautumiselle ja luovalle ajattelulle. Sininen hetki riippumatossa on siis oman hyvinvoinnin edistämistä ja itsestä huolehtimista, ei laiskottelua!

Kun kalenteri laaditaan yhdessä, menemisistä ja tulemisista keskustellaan yhdessä, kun jokainen osallistuu, se tulee mielekkääksi ja omaksi. Osallistumisen kokemus on tärkeä ja voimaannuttava – tulen kuulluksi ja tarpeeni tulevat huomioiduiksi. Lisäksi kalenterista näkee, missä joku on, ilman että tarvitsee huolestua ja huolehtia. Vanhemmuuttaan ja rakkauttaan lähimpiinsä voi varmasti osoittaa muutenkin kuin jatkuvasti puhelimella pommittamalla ja paikkatietoja ja aikatauluja kyselemällä. Kyttäämättä jättämisellä voi antaa vastuuta yhdessä sovittujen asioiden ja aikataulujen noudattamisesta ja osoittaa luottamusta. Sovitusti toimimisesta voi sitten hyvillä mielin kiittää.

Ihmisen perustarpeisiin kuuluvat perusturvallisuus, yhteenkuuluvuus, itsenäisyys, arvostus, kohtuulliset rajat ja itsensä toteuttaminen. Nämä mielessä pitäen voi suunnitella tasapainoista kesälomaa itselleen ja perheelleen, ja kirjata se näkyvään muotoon kesälomakalenteriksi.

***