Kesä-heinäkuu

Kesän jo pölistellessä ulkona kertomus siitä, kuinkas siinä sitten kävikään, kun ammattijärjestäjä otti ja oman tietokoneensa huoneesta toiseen siirsi.

Töpseli irti – töpseli kiinni, no ei ihan niinkään.

Uuden työpisteen alta siirtyi kirjahylly, jonka paikalta siirtyi pari pienempää kaappia. Tietokoneen alle siirtyi pöytä, jonka päällä oli pölyä kerännyt ompelukone. Se siirtyi sitten komeroon käyttöä odottamaan. (Jonne se ei aivan vaivattomasti mahdu. Hmm.) Pöydän paikalle siirtyi pieni laatikosto ja sohvapöytä, sekä työtuoli, jolle ei ollut sijaa uudessa paikassa.

Myös kaappien sisältöjä piti siirrellä, koska osa säilyttimistähän siirtyi ”väärään” huoneeseen. Uuden työpisteen lähelle piti saada toimistotunnelmaa. Työpisteen kunnollinen valaistus ja heijastusten eliminointi taas vaati sitä, että verhot menivät osittain uusiksi ja lamppu siirtyi varastosta käyttöön. Ainoastaan sopiva pöytäliina jäi puuttumaan. No, se jaksaa odottaa löytymistään.

Johtohässäkän piilotus. Ikäviä pölyä kerääviä käärmeitä luikertelee lattialla, ne pitäisi saada piiloon. Hmm, jotakin, jotakin… Mitähän minulla jo on sellaista, jota voisi käyttää? Ensiksi oli mielessä kuva molemmista päistä auki olevasta laatikosta, mutta sitten ajatus jalostui, ja paikalle löysi vanha rottinkinen kukkajakkara. Riittävä peitto ja sopiva koko.

Pöytä on elegantti, pieni ja siro, trés chic. Sillä ei mahdu juuri säilyttelemään mitään, joten vielä laatikon lisäys pöytään. Sitä ei itseltä löytynyt, mutta ”verkostoista” irtosi. Nyt tarvitaan jo voimaa ja taitoa saada se paikalleen, ja toimivana!

Eikä mennyt kuin kaksi puoltapäivää.

Jo lyhyen testijakson jälkeen kävi ilmeiseksi, etteivät uuden työpisteen korkeudet ja suunnat olekaan optimaaliset. Hartiat jumivat ja silmiä särkee. Ergonomiaa siis lisää. Tuoli vaihtoon ja pöytä toisinpäin, ja a vot, johan parani. Palikat koneen alle, ja työskentely onnistuu myös seisten.

Paitsi että silmään ottaa myös television katselu, toosa on väärässä paikassa. Siirrellään taas vähäsen…

Paitsi että uusi pöytä on liian pieni ja huoneessa on jo isompi pöytä, että koko konsepti uusiksi…!

Uusi pöytä jorpakkoon, vanha siirtyy ja nojatuoli siirtyy ja telkku siirtyy ja kaappi siirtyy ja kaikki siirtyy. Huh huh, olipa taas urakkaa.

Jo lyhyen testijakson jälkeen… tietokoneen uusi sijoittelu ei mahdollista uutta harrastustani: qi gong -etäharjoituksiin osallistumista. Vielä uudempi vanha pöytä siis toisinpäin. Keskellä lattiaa elämistä hankaloittaa enää rakas sohva-/kukkapöytä. Mihin ihmeeseen minä sen työnnän, kun luopuakaan ei raski? Lopulta kekkasin: pöydän alle. Ratkaisu on vähän keinotekoinen eikä kovin feng shui, mutta käytännöllinen. Tähän pöytään kun ei saa laatikkoa, niin nyt matalammalle sohvapöydälle voi laskea vaikka koko hemmetin läppärin, jonka ”syytä” tämä koko häslinki on… Ja niin vapautuu työskentelytilaa jollekin muulle.

Jatkuu kuva alla…

Photo by Anthony on Pexels.com

Tekemisellä ei aloiteta. Suunnittelulla aloitetaan. Mitataan, mielellään kahdesti, ennen kuin pukataan. Pyöritellään ainakin pää sekaisin. Pidetään juoma- ja syömätaukoja, nukutaan yön yli, testataan, katahellaan, parannellaan. Kaikki tämä ennakointi ja suunnittelutyö saa koko homman näyttämään mahdottomalta möhkäleeltä, johon tuskin oikeasti kannattaa ryhtyä. Ainakin aikaa menee tuhottomasti! Aivan kohtuuttomasti siihen nähden, mikä on toimenpiteen tarkoitus! Elämä on…

Pienemmäksi purettuna Le Grande Projekti voisi näyttää vaikka tältä:

TARVE:
– entinen huono: asteikolla 1-10 arvosana: 2
– mikä tekee uudesta ratkaisusta hyvän? eli perusteet paremmalle uudelle
– motivaation taso, tuleeko toimintaan ryhdyttyä? 9
– usko onnistumiseen? 10

SUUNNITTELU:
– valmiin mallinnus mielessä tai paperille
– mööpeleiden ja tilojen mittaus
– olemassa olevien ja saatavien resurssien kartoitus
– mahdollisuudet ja rajoitukset käytettävyyden ja toteutettavuuden osalta
– tarvittavien toimenpiteiden kartoitus ja aikatauluttaminen tauotus huomioiden

TOTEUTUS:
– kiireettömyys
– keskittyminen
– keskeytymättömyys
– jaksamisen varmistaminen (=raivareiden ennaltaehkäisy)

VALMISTUMISEN JUHLISTAMINEN
– !

ARVIOINTI
– tuliko hyvä? Asteikolla 1-10: 8
– muutostarpeiden kartoittaminen, suunnittelu ja toteuttaminen (- kyseessähän on fraktaalimuotoinen toiminta…)
– tuunausten jälkeen: 9
– vaiva-hyötysuhde: 6-9

Kyllä nyt kelpaa.

Mitä tahansa taivaalta tuleekin, mitä tahansa teetkin, hyvää kesää!

***

Garderoobin kapselointi

Keväällä innostuin kapselivaatekaappiajatuksesta. Valmiiksi tehtyjä päätöksiä, vähemmän valinnanvaraa. Erinomaista, varmasti helpottaa arkea!

En kuitenkaan ajatellut varsinaisesti vähentää vaatevuortani, vaan valitsin omaksi tavakseni hyllyttää ylijäävät vaatteet pois silmistä, jos niitä sattuisi löytymään.

Mietin ensin käyttötarpeet, eli mitkä kapselit tarvitsisin. Tarvitsen kotikapselin, käyntikapselin ja kaksi työkapselia. Sitten vaan vaatteet ulos vaatehuoneesta ja valitsemaan! Tein valinnat vaatelaji kerrallaan (housut ensin jne.) eli pienissä erissä, niin että elämä ei ihan mene sekaisin ja vaatevuori valtaa koko kämppää. Tilaa ja aikaa meni, mutta lopulta kapselit olivat valmiit. Yhteensopivia ja käyttötarkoitukseen sopivia vaatteita. Joistakin kapseleista tuli isompia, joistakin pienempiä.

Ylikin jäi vaatteita, ja osasta niistä oli yllättävän helppo luopua, vaikka se ei ollutkaan alunperin tavoite. Ehkä se oli helpottava tekijä luopumiselle, ettei luopumista tarvinnut koko ajan ajatella? No, yhteensopimaton ja vailla käyttötarkoitusta – tarpeeton – mitä sellaisella tekee? Pois vain.

Lopputuloksena oli siistimpi vaatehuone ja vähemmän vaatteita esillä. Poimin kapseleista erilleen toisen kauden vaatteet, siitä se tilansäästö eniten tuli. Ihastelin aikani valmiita asukokonaisuuksia ja pieniä pinoja, helppoa ja nopeaa, ei epävarmuutta eikä yhteensovittamisen tuskaa, ihanaa, ja kesä kului…

Helle! Missä se paita on? ?? !!!!! ???????? Olin jo unohtanut yhdistetyn kapseli- ja kausilogiikkani enkä löytänyt enää yhtään mitään yhtään mistään. Ainakaan sitä hellepaitaa. No, kyllähän se paita sitten lopulta löytyi, mutta etsimiseen meni aivan liikaa aikaa ja vaivaa.

Päätin sitten vähän purkaa kapseleita. Mikähän tämä järjestys nyt olisi nimeltään? Osastovaatekaappi? Purin suurimman osan kausijaottelusta takaisin hyllyyn, suuriin pinoihin. Poissa silmistä ovat enää HELLE ja PAKKANEN -muumikassilliset. Kokeillaan nyt näin.

Kotikapseli on toiminut koko ajan aivan moitteetta. Sain ilmeisesti koottua siihen sopivat vaatteet, aina kelpaa ja löytyy sopivaa, samat vaatteet kiertävät.

Vaatteita on edelleen liikaa, pinot ovat isoja, vaatehuone on täynnä, mutta minua ei haittaa. Kun silmillä näkee lähes kaikki kerralla, niin paremmin löytää, jos sattuu outo mieliteko yhtäkkiä yllättämään. Ja oikeastaan on ihan kiva katsella kaikkia kauniita vaatteita, vaikkei niitä ehkä koskaan pidäkään…

Toinen huomio on ollut se, että nyt kun olen tiennyt, että minulla on riittävästi vaatteita ja kaikkiin tilanteisiin sopivia vaatteita, niin vaateshoppailuhalut ovat selvästi vähenneet. ”Minulla on jo tuota vastaava” tai ”minulla on jo tuohon tarkoitukseen”. Ja jos jotain puuttuu, tiedän nyt, mikä se on ja minkä muiden vaatteiden kanssa sen uuden pitää sopia yhteen. Plussaa!

***