Kesä-heinäkuu

Kesän jo pölistellessä ulkona kertomus siitä, kuinkas siinä sitten kävikään, kun ammattijärjestäjä otti ja oman tietokoneensa huoneesta toiseen siirsi.

Töpseli irti – töpseli kiinni, no ei ihan niinkään.

Uuden työpisteen alta siirtyi kirjahylly, jonka paikalta siirtyi pari pienempää kaappia. Tietokoneen alle siirtyi pöytä, jonka päällä oli pölyä kerännyt ompelukone. Se siirtyi sitten komeroon käyttöä odottamaan. (Jonne se ei aivan vaivattomasti mahdu. Hmm.) Pöydän paikalle siirtyi pieni laatikosto ja sohvapöytä, sekä työtuoli, jolle ei ollut sijaa uudessa paikassa.

Myös kaappien sisältöjä piti siirrellä, koska osa säilyttimistähän siirtyi ”väärään” huoneeseen. Uuden työpisteen lähelle piti saada toimistotunnelmaa. Työpisteen kunnollinen valaistus ja heijastusten eliminointi taas vaati sitä, että verhot menivät osittain uusiksi ja lamppu siirtyi varastosta käyttöön. Ainoastaan sopiva pöytäliina jäi puuttumaan. No, se jaksaa odottaa löytymistään.

Johtohässäkän piilotus. Ikäviä pölyä kerääviä käärmeitä luikertelee lattialla, ne pitäisi saada piiloon. Hmm, jotakin, jotakin… Mitähän minulla jo on sellaista, jota voisi käyttää? Ensiksi oli mielessä kuva molemmista päistä auki olevasta laatikosta, mutta sitten ajatus jalostui, ja paikalle löysi vanha rottinkinen kukkajakkara. Riittävä peitto ja sopiva koko.

Pöytä on elegantti, pieni ja siro, trés chic. Sillä ei mahdu juuri säilyttelemään mitään, joten vielä laatikon lisäys pöytään. Sitä ei itseltä löytynyt, mutta ”verkostoista” irtosi. Nyt tarvitaan jo voimaa ja taitoa saada se paikalleen, ja toimivana!

Eikä mennyt kuin kaksi puoltapäivää.

Jo lyhyen testijakson jälkeen kävi ilmeiseksi, etteivät uuden työpisteen korkeudet ja suunnat olekaan optimaaliset. Hartiat jumivat ja silmiä särkee. Ergonomiaa siis lisää. Tuoli vaihtoon ja pöytä toisinpäin, ja a vot, johan parani. Palikat koneen alle, ja työskentely onnistuu myös seisten.

Paitsi että silmään ottaa myös television katselu, toosa on väärässä paikassa. Siirrellään taas vähäsen…

Paitsi että uusi pöytä on liian pieni ja huoneessa on jo isompi pöytä, että koko konsepti uusiksi…!

Uusi pöytä jorpakkoon, vanha siirtyy ja nojatuoli siirtyy ja telkku siirtyy ja kaappi siirtyy ja kaikki siirtyy. Huh huh, olipa taas urakkaa.

Jo lyhyen testijakson jälkeen… tietokoneen uusi sijoittelu ei mahdollista uutta harrastustani: qi gong -etäharjoituksiin osallistumista. Vielä uudempi vanha pöytä siis toisinpäin. Keskellä lattiaa elämistä hankaloittaa enää rakas sohva-/kukkapöytä. Mihin ihmeeseen minä sen työnnän, kun luopuakaan ei raski? Lopulta kekkasin: pöydän alle. Ratkaisu on vähän keinotekoinen eikä kovin feng shui, mutta käytännöllinen. Tähän pöytään kun ei saa laatikkoa, niin nyt matalammalle sohvapöydälle voi laskea vaikka koko hemmetin läppärin, jonka ”syytä” tämä koko häslinki on… Ja niin vapautuu työskentelytilaa jollekin muulle.

Jatkuu kuva alla…

Photo by Anthony on Pexels.com

Tekemisellä ei aloiteta. Suunnittelulla aloitetaan. Mitataan, mielellään kahdesti, ennen kuin pukataan. Pyöritellään ainakin pää sekaisin. Pidetään juoma- ja syömätaukoja, nukutaan yön yli, testataan, katahellaan, parannellaan. Kaikki tämä ennakointi ja suunnittelutyö saa koko homman näyttämään mahdottomalta möhkäleeltä, johon tuskin oikeasti kannattaa ryhtyä. Ainakin aikaa menee tuhottomasti! Aivan kohtuuttomasti siihen nähden, mikä on toimenpiteen tarkoitus! Elämä on…

Pienemmäksi purettuna Le Grande Projekti voisi näyttää vaikka tältä:

TARVE:
– entinen huono: asteikolla 1-10 arvosana: 2
– mikä tekee uudesta ratkaisusta hyvän? eli perusteet paremmalle uudelle
– motivaation taso, tuleeko toimintaan ryhdyttyä? 9
– usko onnistumiseen? 10

SUUNNITTELU:
– valmiin mallinnus mielessä tai paperille
– mööpeleiden ja tilojen mittaus
– olemassa olevien ja saatavien resurssien kartoitus
– mahdollisuudet ja rajoitukset käytettävyyden ja toteutettavuuden osalta
– tarvittavien toimenpiteiden kartoitus ja aikatauluttaminen tauotus huomioiden

TOTEUTUS:
– kiireettömyys
– keskittyminen
– keskeytymättömyys
– jaksamisen varmistaminen (=raivareiden ennaltaehkäisy)

VALMISTUMISEN JUHLISTAMINEN
– !

ARVIOINTI
– tuliko hyvä? Asteikolla 1-10: 8
– muutostarpeiden kartoittaminen, suunnittelu ja toteuttaminen (- kyseessähän on fraktaalimuotoinen toiminta…)
– tuunausten jälkeen: 9
– vaiva-hyötysuhde: 6-9

Kyllä nyt kelpaa.

Mitä tahansa taivaalta tuleekin, mitä tahansa teetkin, hyvää kesää!

***

Reviirinmerkitsijät

Kenen kodissa asut?

Kenen sisustusmaku, siisteystaso, tavarat ja tilankäyttö näkyvät kodissasi? Määrittävätkö kotisi ilmettä sisustustaulut ja sohvatyynyt, tai teknologia, vai legomeri ja nalleinvaasio? Kenestä kotisi olemus kertoo? Ketä teillä asuu?

Onko jokaisella omaa tilaa johon vetäytyä yksikseen tai kavereiden kanssa ja jossa päättää omista tavaroistaan ja tilan ilmeestä? Onko miehellä oma mancave? Onko makuuhuone tai keittiö naisen tilaa? Onko vanha sukupuolittunut jako teillä lainkaan pätevä tai käypä? Kenen ”omistuksessa” tai hallinnassa pesu- tai tiskikone on? ”Osaako” sitä käyttää kukaan muu? Kenen käden ulottuvilla television kaukosäädin yleensä on? Yrittääkö joku epätoivoinen tulla näkyväksi ja osalliseksi valtaamalla ja merkitsemällä omaa reviiriä likaisilla vaatteilla kirjahyllyssä tai muilla levälleen jätetyillä tavaroilla? Kenen sanat kaikuvat päässä, jos tuolle tuolille istuu tai tuohon tavaraan tarttuu? Ovatko tavaroihin, koneisiin ja tiloihin sekä toimintoihin liittyvät vakiintuneet tavat tietoisia ja sujuvia hyviä käytäntöjä, vai tuskastuttavaa ja kuormittavaa pakkoarkea, josta ei vain saada sovittua paremmin?

Onko jokaisella omiksi koettuja tavaroita näkyvillä yhteisissä tiloissa? Vai asutaanko teillä sisustuslehdessä? Saako siellä oikeastaan olla ollenkaan? Vai masentaako yhteinen hallitsematon kaaos, josta kukaan ei ota vastuuta, mutta josta jokaisella on oma mielipide? Onko kodissasi ei-kenekään tavaroita, joista kukaan ei oikeastaan välitä? Säilytetäänkö siellä esineitä pelkästään vieraiden silmille?

Omistajuuden ja osallisuuden tunne kasvattaa halua huolenpitoon ja vastuuseen ympäristöstä. Omasta tavarasta ja tilasta huolehtii mieluummin kuin vieraan tai toisen. Siksi tunne siitä, että tämä on minunkin kotini ja täällä saa olla ja asua, täällä on tilaa minulle ja paikkoja minun tärkeille tavaroilleni, ja että osaan ja saan olla osa yhteistä elämää on tärkeä paitsi asukkaiden hyvinvoinnin myös kodinhoidon kannalta. Yhteinen ymmärrys siitä, miten ja missä tavaroita säilytetään ja käytetään on edellytys sille, että tiloja ja tavaroita ylipäätään voi käyttää tarkoituksiinsa ja järjestys säilyy. Jos ei tiedä, ei voi tietää. Jos ei tunnu omalta asialta, ei kiinnosta. Jos ei koskaan missään saa, ahistaa. Lemmikitkin semmoisesta surkeutuu ja häiriökäyttäytyy, miksei myös ihmiset.

Omassa kodissa pitää olla tilaa olla yksin ja yhdessä, itsekseen ja osana perhettä. Omasta päättäminen opettaa vastuuta ja antaa valtaa, itsenäisyyttä, ja yhteisestä sopiminen ja yhteiskäyttäminen opettaa yhteiseloa, sosiaalista monimutkaisuutta ja yhteen sovittamista. Sekä isoille että pienille.

Kodissa voi tutkia myös aikaulottuvuuksia. Ovatko menneisyys ja muistot esillä, viekö nykyhetki huomion vai katsotaanko siellä tulevaisuuteen? Tarkoittaako mennyt painolastia tai taakse jäänyttä, vai iloa koetuista hetkistä? Näyttääkö tulevaisuus odotuksilla lastatulta ja katsooko se kriittisesti? Täyttääkö tämä, kenties kaoottinen arkihetki koko ilmatilan vai ollaanko läheisyyden ja onnen kokemuksen ytimessä, kun ollaan kotona? Mitä merkityksiä ja kokemuksia tilat ja tavarat asukkaille tuottavat?

Koti = kaikkien on täällä hyvä olla.

***